Satulinnassa Saksassa hiihtolomalla

Neuschwanstein Castle

Pari vuotta sitten kun matkustimme laskettelemaan Saksan Alpeille ja kävimme myös katsomassa tätä ihanaa satulinnaa. Neuschwansteinin linna on prinsessa Ruususen linnan esikuva.

Ostimme liput alhaalta laaksosta pienen jonotuksen jälkeen. Sitten lähdimme kapuamaan portaita ylös Baijerin kuningassuvun vanhaan linnaan. 

Hohenschwangau

Molemmissa linnoissa kuljetaan oppaan mukana. Pidin vanhan linnan opastusta parempana. Vanha Hohenschwangaun linna on yhä kuningasperheen omistuksessa. Minusta se on mielenkiintoista, ehkäpä he tulevat tänne viettämään joulua yhdessä?

Uuteen linnaan lähdimme nousemaan hevoskärryllä. Se oli hyvä ratkaisu, varsinkin kun seurueemme nuorin oli 2-vuotias.

Neuschwansteinin linna kätkeytyi lumipilveen koko päivän. Lumisade oli niin sakeaa, että edes linnan portilta ei voinut nähdä tornin huippua. 

Vasta kun olimme lähdössä pois huomasimme lumipilven väistyneen ja linnan ilmestyneen näkyviin kuin lahjaksi. Pysäytimme auton ja nappasimme pari kuvaa.

Oman piponi olin tunkenut laskettelukypärän sisälle, en löytänyt sitä ja sain palella paljain päin. Onneksi lasten pipot sentään löytyivät lähtökiireessä.

Täällä kuljimme suuressa laumassa ja oppaan murteella puhuma englanti kaikui suurissa kivisaleissa niin, että siitä oli vaikea saada selvää.

Ludvig II tuli kuninkaaksi vain 18-vuotiaana. Hän rakennutti Neuschwansteinin lisäksi lukuisia satumaisia linnoja Baijeriin. Velkaantuneen Ludvigin mielestä rahasta puhuminen oli pikkumaista niuhottamista. Ehkäpä juuri siksi hän koki hukkumiskuoleman nuorena epäselvissä olosuhteissa. Olisi mahtavaa nähdä näitä lumoavia linnoja lisää.

Ottaen huomioon, että olen Louvressa kuvannut aidon Mona Lisankin, oli minusta vähän hassua, ettei sisätiloissa saanut kuvata lainkaan. Vaikka linnat ovat hienoja, eivät ne ole lopulta kovin vanhoja tai sisällä maailmanluokan mestariteoksia. Vain tässä keittiössä sai ottaa kuvia.

Alas kävellessämme vuoristopuron viertä pysähdyimme ravintolaan syömään pitsaa. 

Baijerilaiset rakennukset ovat ihastuttavia. Maisemat olivat kauniita kaikkialla missä autoilimme.

Vatsat täynnä kävelimme vuoristopolkuja alas ja leikimme lumella matkan varrella.

Molemmat linnat ovat koristeltu upeasti loputtomin joutsenin. Joutsenia on kirjailtu kankaisiin, taottu lamppuihin ja verhotankoihin, maalattu seiniin ja astioihin ja veistetty sänkyihin. Niitä oli jopa satoja yhdessä ainoassa huoneessa.

Minullekin tarttui pieni joutsenvimma. Joulukuusessa meillä on paljon joutsenia. Sain mieheltä jopa lahjaksi vanhoja joutsenaiheisia servettitelineitä, joissa pidän meikkejäni.

Pysyisipä päivät talvisina täällä Etelä-Suomessakin.

Valkoisia ja valoisia päiviä!