Koulupoikien Harry Potter-henkinen huone

Lähettänyt päiväys:

Uudessa kodissa pojat jakavat suuren huoneen. 


Huone on jaettu vankalla pöllöjen vartioimalla kirjahyllyllä.


Komeat rulokaapistot ovat peräisin vanhasta apteekista.


Suuresta ikkunasta lankeaa hyvä työvalo kirjoituspöydille, 
jotka sijoitettiin vastakkain. 


Englantilaiset kirjoituspöydät  hankittiin huutokaupasta. Näissä toteutuivat poikien vaatimukset; paljon laatikoita ja oma avain, jolla saa lukittua laatikon.



Kirpputorilta löytynyt pieni biljardipöytä on tullut suosituksi. 
(Varsinkin silloin kun pitäisi mennä pesemään hampaita.)


 Ikkunoista näkyvät suuret vaahterat ovat ruskasta keltaiset ja nouseva sumu luo jännittävän tunnelman.


Edellisenä kesänä kävimme Floridan Harry Potter teemapuistossa. Jotta pojat osaisivat nauttia kokemuksesta, päätin lukea heille ensimmäisen Harry Potter kirjan. 



Muutoin en olisi lukenut vielä esikoululaiselle, mutta onneksi pojat eivät ole nähneet painajaisia kirjojen hurjista tapahtumista. Pojat ihastuivat tarinaan heti, enkä ole onnistunut pitämään turhan pitkiä lukutaukoja Harryn tarinasta. 


Nykyään luemme iltaisin yhdessä siten, että pojat lukevat vuoropäivinä ääneen ensimmäisen sivun ja sitten minä jatkan lukua samalla silittäen. 


Tällä hetkellä luemme Harry Potter ja Feeniksin kilta-kirjaa. Aina kun kirja on luettu valmiiksi olemme pitäneet leffaillan ja katsoneet siitä tehdyn elokuvan.


Ääneen lukemistakin on mielestäni hyvä harjoitella. Pohdin juuri nyt jatkammeko vielä näin vai laitanko pojat lukemaan kokonaan itse seuraavan kirjan? Se kehittäisi poikien lukunopeutta, toisaalta näin saamme mukavan hetken yhdessä kiireisen päivän päätteeksi.


Itse en ole juurikaan kirjoja lukenut. Olen käyttänyt sen ajan bloggaamiseen. Nyt ajattelin aloittaa taas kirjojen lukemisen.

Miten teillä luetaan?
Oikein kaunista ruska viikonloppua kaikille!

Seuraava postaus: The Wizardin World of Harry Potter

Kommentit

Nanna sanoi…
Oi että, miten ihana huone pojilla!
Hassua, mutta oltiin just äidin kanssa Ompussa kahvilla ja puhuttiin Harry Pottereista. Meillä kumpikaan pojista ei ole niitä lukenut ja mietin siinä, josko nyt olisi aika. Ja sitten sä oletkin kirjoittanut samasta aiheesta. Ehkä nyt tosiaan on aika! Samalla täyttyisi aukko myös omassa sivistyksessä, koska en ole niitä itsekään lukenut.
Mä on olen lukenut viime aikoina Jojo Moyesin kirjoja. Ne on jotenkin aika ihania tarinoita!
7. lokakuuta 2016 klo 16.21
Tuire sanoi…
Nanna- Kiitos! Olipa sattuma! :) Joo, nyt olisi varmastikin hyvä aika hankkia Harry Potterit vaikka joululahjaksi. Mun täytyy hankkia se värityskirja kun toinen pojista on innostunut käyttämään kyniä. :) Ja ehkäpä mulle sitten jotain Jojo Moyesia kun vinkki tulee ystävältä. <3
7. lokakuuta 2016 klo 16.44
Unknown sanoi…
Voi, Harry Potter on aivan mahtava tarina! Meilläkin luettiin eka kirja ääneen lapsille mutta sitten ekaluokkalainen villiintyi ihan ja on lukenut itse kokolen sarjan jo kolmeen kertaan! Ei ole painajaisia tullut meilläkään. ..
Voihan sinun poikasi lukea itse koko sarjan uudestaan kun iltasatuhetket loppuu. .? Ei niitä kuitenkaan montaa vuotta enää kestä!
Innolla jo seuraavaa postausta odotan!
7. lokakuuta 2016 klo 17.12
Tuire sanoi…
Elise- Niin onkin, tosi mukaansa tempaava ja jännittävä tarina. Onpas teillä taitava lukutoukka siellä! Ihana juttu! Hyvä idea, että voivat lukea sitten uudelleen. :) Iloista viikonloppua!
7. lokakuuta 2016 klo 17.34
Anonyymi sanoi…
Moi Tuire! Meillä ihan sama systeemi tyttöjen kanssa (A ja H) Potterin suhteen. Ensin luetaan kirja yhdessä ja sitten on leffan vuoro ☺ terkkuja!
Susse
7. lokakuuta 2016 klo 18.05
Tuire sanoi…
Susse- Moikka, hauska kuulla sinusta! Kiva kuulla, että teilläkin sama systeemi. On kiva, että kirjasta voidaan sitten keskustella yhdessä kun kaikki on samassa kohdassa. :) Terkkusia sinne!
7. lokakuuta 2016 klo 18.25
Täti Ruskea sanoi…
Kiva kun laitoit kuvia poikien huoneesta! Jotenkin ihanaa, kun saavat yhtä aikaa olla yhdessä, mutta silti kummallakin myös oma puoli. Meillä kaksi nuorempaa poikaa olivat ensin yhteisessä huoneessa ja viime syksynä laitettiin omiin. Sillä seurauksella, että reilu puolenvuoden päästä palattiin yhteiseen (itse halusivat). ;) Meillä esikoinen sai aikoinaan kummeiltaan Potter-kirjat lahjaksi yksi kerrallaan ja lopuksi vielä DVD-boksin. Voi sitä malttamattomuutta, kun piti odottaa seuraavaa merkkipäivää ja uutta kirjaa. Kolme vuotta nuorempi veljensä luki ne ehkä vuoden pari aikaisemmin, myös itse. Täytyy sanoa, että vaikka meillä on aina luettu paljon kirjoja (myös lapset itse), en ole ikinä nähnyt niin suurta lukuintoa kuin Pottereiden aikaan. Kirja kulki mukana ihan kaikkialla. Niiden lukemisen jälkeen ei oikein mikään enää kelvannut. Akateemisesta kirjakaupasta sain vinkin Rick Riordanin kirjoista ja niitä innostui sitten isoista pojista nuorempi lukemaan. Nyt ostin hänelle sen uuden Potterin englanninkieleisenä. Itse en ole lukenut Pottereita.
8. lokakuuta 2016 klo 9.18
Tuire sanoi…
Täti Ruskea- Kiva kun tykkäsit. :) Yhteisessä huoneessa on hyvät puolensa ja varsinkin kun koti ja ympäristö on kaikki uutta. Onpa teilläkin ihania lukutoukkia siellä monta! Harryn tarina on kyllä mukaansatempaava. Kiitos kirjavinkistä, niitä tarvitaan. Ehkäpä sinunkin pitäisi lukea vielä Potterit. ;) Hauskoja lukuhetkiä teille kaikille! <3
8. lokakuuta 2016 klo 22.15
Anu sanoi…
Mies ja esikoinen on kahlannut kaikki potterit läpi. Siis niib että miesluki ääneen. Nyt lukevat Hobittia. Tärkeä hetki pojalle vaikka osaisi itsekin hyvin lukea. Nuoremman kanssa minä luen mitä sattuu, mutta JOKA ilta, vaikkei äiti aina jaksakaan 😐
8. lokakuuta 2016 klo 23.31
Tuire sanoi…
Anu- Kiva kuulla. Tykkäisiköhän pojatkin Hobitista seuraavaksi? Ja jaksaisinkohan minä lukea sitä. :) Niin se yhteinen hetki illalla on tärkeä, vaikka osaisikin lukea. Välillä se tosiaan väsyttää, silloin luen yleensä lyhyemmän pätkän, josta seuraa nurinaa, mutta väliin ei tosiaan voi jättää. Mukavia iltalukuhetkiä teille?
9. lokakuuta 2016 klo 10.53
Nainen Talossa sanoi…
Voi miten hienolta poikien huone näyttää. Upeita löytöjä olette tehneet! Meillä ei vielä ole päästy Pottereiden makuun. Muuten pojat ovat onneksi innostuneet lukemaan enemmän kuin aikoihin. Kannattaa ilmeisesti naputtaa aiheesta ;).
9. lokakuuta 2016 klo 21.01
Tuire sanoi…
Nainen Talossa-Kiitos! Löytöjä ollaan tosiaan tehty minustakin. :) Teillä onkin sitten hyvää lukemista edessä. Onpa kiva, että teidänkin pojat lukevat. Niinpä, naputus kannattaa. Siitä on ihan tutkimuksiakin. :)
9. lokakuuta 2016 klo 22.18
Anonyymi sanoi…
On kyllä hieno huone teidän pojilla!

Jos pimeänä iltana pöydällä olisi öljylamppu antamassa pehmeää valoa, sitä voisi hyvin kuvitella menevänsä ajassa taaksepäin sata vuotta. :)

Kertakaikkiaan kiehtovaa ja mielikuvitusta kutkuttavaa. Olisin rakastanut tuollaista lapsuudenkotia!

Onko tämä muuten ns. suvussa kulkeva talo vai aloititte täysin uuden luvun talon historiassa?

Onnea uuten kotiin!

T. Sillei positiivisesti ja hyväntahtoisesti kateellinen :)
9. lokakuuta 2016 klo 22.25
Tuire sanoi…
Ano- Kiitos! Hauska kuulla, että huone laittaa mielikuvitukselle siivet. :) Jatkamme vanhaa lukua talossa. Valoisia syyspäiviä sinulle!
10. lokakuuta 2016 klo 21.50
Tyynenmeren Aaltonen sanoi…
Hieno huone pojilla! Jotakin erilaista, ei sellaista massasisustustyyliä. Oliko idea sinun? Minä olen lukenut Potterit viimeistä lukuunottamatta. Sitten kun poikani tuosta vielä muutaman vuoden kasvaa, niin täytyykin hankkia Suomesta Potterit, että saan ne sitten lukea suomeksi hänelle. Espanjaa kun tulee kaikista muista tuuteista. Harmittaa, kun mieheni ei viitsi lukea mitään pojalleni ja melkein kateus iski, kun luin näitä kommentteja lukevista isistä. No, kaikkea ei voi saada. Onhan pojallani sentään isi aina saatavilla, eikä päivät pitkät töissä. Minuakin kiinnostaa talonne tarina. Miksi muutitte uudesta talostanne? Muutitteko kauas? Hyvää syksyä sinulle Chilen keväästä!
19. lokakuuta 2016 klo 16.25
Tuire sanoi…
Mia- Kiitos Mia! Idea on omani ja kun lastenhuoneita googlailee niin eihän se tosiaan siihen muottiin istu, mutta sopii meille. :) Hyvä idea hommata Potterit sinne kun aika koittaa ja kyllä se teidän poika kasvaakin vauhdilla! Tosi kiva kuulla lukevista isistä, mutta kuten sanoit kaikki isät ovat erilaisia hyvine puolineen. Kullan arvoista, että teillä isä on saatavilla. <3 Muutimme jonkin verran kauas. Ehkäpä kirjoittelen siitä myöhemmin lisää. Oi kevät, ihanaa kevättä teille Chileen!
19. lokakuuta 2016 klo 19.41
Lähetä kommentti