Sohvapöytähaaste


Parasta keväässä on valo!
Valo, joka tulvii sisään ja saa kaikki hyvälle tuulelle!

Sain sohvapöytähaasteen Fridalta Koti kaupungin laidalla-blogista.
Kurkkaa tästä Fridan sohvapöytä.


Meidän sohvapöytä on peritty äidin äidiltä. Periminen kirvoitti keskusteluja silloisen nelivuotiaan kanssa. Hän ei missään nimessä halunnut kuolla, etteivät muut vie hänen tavaroitaan.


Pöytä on uudehko tyylihuonekalu, jonka maalasin valkoiseksi kun muutimme tähän taloon. Olin silloin maalannut niin paljon, että uuvuksissani sutaisin siihen kerralla paksun kerroksen pellavaöljymaalia. Niinpä se ei meinannut kuivua ikinä ja osittain paksu maali rytistyi pöydän pinnalle. 


Sivupöydät tuovat kodikkaan tunnelman. Sytytän aina mieluummin pöytälampun kuin kattovalon. Onneksi kattokruunussa on himmennin.


Tarjotinpöydän sain lahjaksi ystävältäni. Se on kätevä ja käytössä päivittäin. Sitä saa myös helposti siirreltyä aina tarpeen mukaan.


Olen haaveillut pitkästä sivupöydästä tuohon sohvan taakse. Siinä olisi sesongin kauneimmat sisuslehdet, rakkaimmat valokuvakirjat ja valaisimet. Mutta meidän olohuone on sellainen parkour-rata, että toistaiseksi olen haudannut sen haaveen.


Hiljattain eskaripoika sai kuulla kunniansa kokeiltuaan pöydällä paperileikkuria ilman alustaa tietenkin. Jospa ottaisinkin kesän tehtävälistalle sohvapöydän uudelleen maalauksen?


Kukkien ripottelu pariin kolmeen paikkaan tuo runsaamman vaikutelman.

Olohuoneessa on vielä yksi taso televisiolle. Onneksi se ei ole katseen suunnassa ja olen harjaantunut katsomaan sen ohi. :)

Lähetän sohvapöytähaasteen eteenpäin

Villa Vaahtokarkin tarinoita
At Marias
monday TO sunday HOME

 Kivaa viikkoa kaikille!

Kommentit

MarikaH sanoi…
Aivan ihana olohuone ja sohvapöytä, jolla on tarinoita kerrottavanaan :)
Tuire sanoi…
MarikaH-Kiitos! Tarinoita pöydän pintaan on tosiaan piirtynyt. :)
Kiitos Tuire haasteesta. Tähän taidan tarttua, kun sohvapöydästä on tullut otettua kyllä kuvia, mutten olekaan sen tarinaa tainnut kertoa. Hyvä kun viimein tulin seikkailemaan pitkästä aikaa tänne blogin puolelle ja ehkä tämä haaste kirvoittaa nyt helpolla tavalla bloggausinnon kevään myötä. Teidän olohuoneen pöydän tarina kaikkine naarmuineen on niin ihana, että mitä sitä vielä uudelleen maalaamaan :).
Tuire sanoi…
VillaVaahtokarkki-Kiva kuulla, että otat haasteen vastaan ja sohvapöytätarina lähti siiville ajatuksissasi. Odotan innolla postaustasi. :) Saatanpa käyttää sanojasi jos en saa aikaiseksi maalata. :)
Kati 100%outdoor sanoi…
Olen ennenkin ihastellut tuota sohvapöytää (ja kuolannut mattoa sen alla). Muhun vetoaa erityisesti aina kalusteen tarina ja peritty on aina jotenkin kivempi kuin ostettu.
Tuire sanoi…
Kati-Ai miten hauska kuulla! Minustakin on perityissä huonekaluissa ja tavaroissa on erityinen tunnelma. :)
Julia sanoi…
Que bonito post.Te animo a echar un vistazo a mi post verás algunas ideas realmente interesantes, que creo te pueden inspirar. Deseo que pases un buen rato y espero que te guste y si es así y no eres seguidora espero que te hagas, gracias por visitarme. Elracodeldetall.blogspot.com
Maria sanoi…
Oi, miten kaunis sohvapöytä ♥ Ja muutenkin niin kaunista! Silmä lepää :)

Hei kiitos haasteesta ihanainen, ilomielin otan sen vastaan.

Ihanaista torstai-iltaa ♥
Tuire sanoi…
Julia-Grasias!

Maria-Kiitos kaunis! Kiva, että nappaat haasteen. Hauska kuulla sohvapöydästänne. Hyvät yöt! <3
Päivi Lemström sanoi…
On mukava kun kodissa on kerroksellisuutta ja tarinoita tavaroiden takana, kaunis, kaunis pöytä ja monet kiitokset haasteesta, yritän saada aikaan päivityksen :-))Ihanaa viikonloppua sinne!
Tuire sanoi…
Päivi-Kiitos! On ihanaa kun huonekalut kantavat muistoja mukanaan kuten teilläkin. :) Kiva kuulla, että tartut haasteeseen! Sinulla on kauniita ja jännittäviä kalusteita. :) Hauskaa viikonloppua! <3
Nonna sanoi…
Ah mikä valo, oli eka fiilis ekasta kuvasta! Ihana tuo poikasi ajatus tavaroiden perimisestä...
Mukavaa viikonloppua!
Tuire sanoi…
Nonna-Kiitos! Pienet ovat niin höpsöjä, mutta pääasia, että muistavat varoa autoja. :)Valoisat päivät ovat olleet niin ihania. Voi kun saataisiin valoisa virvontapäivä!