Lapsena laivan kannella ollessani fidziläinen nainen käveli minua vastaan, hän nappasi helmet kaulastaan ja asetti ne minun kaulaani.
Olin aivan ihmeissäni, eikä hän hiljentänyt vauhtia selittääkseen. Varmaankin hän ymmärsi, ettei meillä ole yhteistä kieltä. Luulen, että hän halusi antaa minulle kauniin muiston saarivaltiostaan. Vai olisihan hän suutahtanut helmien alkuperäiselle antajalle ja halunnut niistä nopesti eroon?
Keltaisista simpukoista punotut helmet ovat yhä tallessa. Niistä jäi kaunis muisto ja tulen hyvälle tuulelle kun silloin tällöin koristan niillä kesäisen asuni.
Äidin kanssa laivan kannella ja isä on kameran takana. Tosi hauskaa, että isä sai skannattua muutaman kuvan vanhoista dioista. Kuvista olisi ehkä voinut saada parempilaatuisiakin, mutta pääasia, että sain jotain talteen omalle koneelle.
Tahdoin ostaa kaislahameen muistoksi, joka tosin on muoviakin. Kaivoin senkin näkyville ja sain kauhean kaukomatkakuumeen.
Nyt meillä on matka varattuna pitkästä aikaa Kanariaa kauemmaksi.
En malta odottaa valkeaa hiekkaa!
Täällä on varsinainen lumimyrsky. Olikohan lumitöissä rehkimisestä mitään hyötyä, kun tuuli pöllyttää lumet minne haluaa. Tulipahan kuntoiltua.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Kommentit
XX
Kaukomatka on ihana haave. Meillä vielä haaveet Kanarialla. Pienimmän kanssa ei lentorohkeus riitä kauemmaksi. Mutta joskus vielä sinne missä hiekka on täydellisen valkoista ja meri turkoosi. <3
Saila-Kiitos! Tuntuu melkein jännältä katsella näin vanhoja kuvia pitkästä aikaa. Kauniit helmet ovat kyllä olleet käytössä lähes koko ajan. :)