Mööleitä eri mittasuhteissa


Kun joskus 2000-luvun alussa olin ostanut Jyväskyläläisen Wilhelm Scaumannin leimatun tuolin kympillä, niin halusin nukkekotiini saman tuolin, söpöä vai mitä? Siitä maksoin 15€, he he.

Koska tämä ei ole paras kuva nukkekodista niin laitetaan vähän parempikin. Nukkekoti nyt laatikoissa, koska se on vähän huono harrastus pikkuisten kanssa. Tässä nukkekotiin ovat jo pienet sormet päässeet ja talon rouvaparka on pudonnut portaikkoon.

Nukkekoti saa odotella rauhassa aikaa, jolloin pojat eivät ole siitä niin kiinnostuneita. Ja aikaa, jolloin ehdin laittaa sitä.
Miltähän se tuntuu kun joskus on jälleen aikaa harrastaa ja tehdä mitä haluaa? Tuntuu kyllä aika kaukaiselta, että sellainen aika vielä tulisi. Jos joskus kuulen jonkun sanovan, että onpa tylsää, tulen välittömästi kateelliseksi. 

Vai tylsää, mitä luksusta!  



Kommentit

Kaisa sanoi…
Ihana nukkekoti sinulla! Hauska ajatus hankkia sinne samanlainen tuoli, johon on ihastunut/hankkinut oikeassa elämässä. Aivan huippu ihania valkoisia rauta/pitsi yksityiskohtia. Ihania projekteja/tulevaisuuden haaveita =)
Kiva harrastus sinulla ja niin kaunis nukkekoti. Oma aika on tosi tärkeää se on jännä miten sitä aikaa syö niin monet asijat ja joskus kun sitä olis niin on niin väsynyt ettei ainakaan saa aikaseksi niitä asioita mitä olisi halunnut tehdä :)
Ulla-Kristiina sanoi…
Hieno nukkekoti sinulla!! Monet harrastavat nukkekoteja nykyään ja ne ovat todella hienoja. Aikuisten käsissä kaikki pysyy kunnossa ja voi ostaa kalliimpaakin esinettä pieneen taloon.

Mukavaa viikonloppua!!!
Ihana nukkekoti! Hyvää kannattaa odottaa.
Tuire sanoi…
Kiitos kommenteista!

Totta, hyvää kannattaa odottaa ja aika aikansa kutakin. Nyt on lasten aika ja se on ihanaa!
Eena sanoi…
Onpa hauskat kloonituolit. Ja näyttävät kyllä niin samanlaisilta!

Tuo nukkekotiprojekti on pitkään vetänyt hurjasti puoleensa, ja käyn blogimaailmassa ihailemassa muiden nukkemökkejä. Itselleni en vaan uskalla moista hankkia, siihen varmaan jäisi niin koukkuun, ettei aikaa enää muulle jäisikään. :)
Tuire sanoi…
Sellainen vaara on olemassa. :)

Suunnittelin ja rakensin itse nukkekotini. Tein sitä tosi tiivisti noin vuoden. Mutta eihän se vielä ole valmis. Laatikossa nukkekoti odottelee lokoisampia aikoja.
♥Min Eden♥ sanoi…
Hei hei!
Mikä ihana harrastus sinulla on! Nukkekotisi on todella ihastuttava, ja niin vaikuttaa "oikea" kotisi myös olevan! (ja kiitos onnittelusta :)
Anu sanoi…
Olishan se pitänyt arvata että sulla on tällainenkin ihanuus piilossa ;) Sopii sulle tosi hyvin! Kiva kun voi toteuttaa itseään myös minikoossa. Se oma aika tulee kyllä nopeammin kun osaa kuvitellakaan ja sitten sitä kaipaa taas niitä pieniä poikia, jotka pyöri jaloissa.
Tuire sanoi…
Kiitos Eden ja Anu!
Niin aika kyllä rientää, isompi ompi jo neljä!
Terhi sanoi…
Oi, miten suloinen nukkekoti! Oletko siis itse tehnyt tuon talonkin? Mulla olisi myös haaveissa joskus tuollainen äidin oma nukkekoti. Nyt meillä on sellainen lasten versio, sitä ei viitsi ihmeemmin sisustella, kun saa aikamoista kyytiä :)
Tuire sanoi…
Tein nukkekodin työväenopiston puutyökurssilla. Mutta nythän niitä myydäänkin jo kohtuu hinnoin.

Niin lastennukkekotiin täytyy löytää kestävät sisustukset. Mutta lapset varmasti yrittävät siirtyä leikkimään äidin nukkekodilla jos sellainen on. Ensimmäinen äidin nukkekodin hankinta on varmaan munalukko. :)
Sabuska sanoi…
Minä olen myös 12 vuotta sitten intoillut nukkekodista joka ikävä kyllä vauvojen putkahdellessä jäi ihn kokonaan. Sittemmin on tullut tyttärille hankittua talot, kalusteet ei vaan leikkejä ole oikein kestäneet..
Omaa aikaa kaipaan minäkin ja sitä että saa yksin lähteä kauppaan tai minne vaan. Aika kuluu niin nopeasti että välillä hirvittää, se oma aika on edessä jo ihan pian, nuorimmainen onneksi vasta 2v ;-)
Mutta mitä vanhemmat äidit kertoo, niin uskottava se on että paras aika elämästä on silloin kun lapset oli pieniä. Monella jopa elämä tuntunut tyhjältä ja tarkoituksettomalta kun lapset lensi pesästä. Nyt ei kyllä oikein minusta tunnu siltä, mutta aika sen sitten näyttää.