Meille satoi kuukausi sitten lunta aivan hirveästi. Ajattelin jo, että se jäisi jopa maahan, mutta lumi suli pois kuitenkin.
Kun lunta kerrankin tuli ajoissa päätin satsata joulukorttikuvauksiin. Juoksin ympäri taloa etsien laatikoita, peltilaatikoita ja paperipinoja ja nauhoja. Sain aikaiseksi kauniit paketit.
Perhekin oli myötämielinen, mutta kuvauksissa kärsimätön. Enpä olisi arvannut, että hevonen olisi se helpoin kuvattava tällä kertaa.
Uljas hevonen oli niin kiltisti paikoillaan lempeillä silmillään kameraan katsellen. Hevosta ei tarvinnut houkutella, motivoida, lahjoa eikä ääntään korottaa.
Hurjasti kiitoksia siitä, että saimme lainata hevosta joulukuvaan!
Varsinaista joulukorttia en täällä paljasta, se on yllätys ystäville ja sukulaisille.
Meillä kotona ei vielä joulua paljoa näy, olen suunnitellut verhoja ja tilasin jo kangastakin. Toivotaan vain, ettei ompelukoneeni temppuilisi verhojen teossa. Viimeistään viikonloppuna kaivetaan joulukoristeet muuttolaatikoista.
Lahjoja olen jo ehtinyt ostaa jonkin verran. Seuraavaksi täytyy kartoittaa puuttuvat ja ostaa loput lahjat.
Tunnelmallista joulukuuta kaikille ja viisaita lahjavalintoja!








Kommentit
Toivottavasti saatte pian lunta. Iloista joulunodotusta!
Ihailen, kuinka jaksat panostaa kauniisiin ja merkityksellisiin hetkiin. Joku päivä teidän perheen valokuva-albumi on oikea aarrekartta tuleville sukupolville. :)
Nonna- Niinpä, se aikaisessa oleminen on varmasti melko ratkaisevaa viisaita ostoksia tehdessä. :)
Ano- Voi kiitos, miten kauniisti sanottu! Olen kyllä tehtaillut kuvakirjoja tuleville sukupolville, toivottavasti niitä joku joskus arvostaa. Heppa oli kyllä täydellinen mannekiini ja muutenkin niin ihana!
Nainen Talossa- Kiitos! Musta tuntuu, että pidän talvesta aina vaan enemmän. :)