Kesällä Kouvolassa

Meillä on niin kova ikävä kesää. Ikävä pitkiä ulkoiluja ystävien kanssa. Ikävä pyöräilyä ja uimarantapäiviä.

Näin vietimme kodittomuuttamme viime kesänä. Neljä ystäväperhettä tarjosi meille asuntoaan viime heinäkuuksi. Olin aivan häkeltynyt siitä vieraanvaraisuudesta. Kiitos vielä! Päätimme kuitenkin kyläillä ystävillä ja asua isovanhemmilla.

Ystävämme Kouvolassa ovat remontoineet tasakattoisen tiilitalon harjakattoiseksi. He ovat rakentaneet lisäosaan päämakuuhuoneen, josta on pääsy puutarhaan. 

Ovensuussa on vesipiste, joka on jännästi erotettu puoliseinällä. Seinän takana on valoisa divaaninurkkaus.

Suuressa huoneessa on huolettoman viehättävä tunnelma. Hikipäässä sisään ja ulos touhottaneet lapset rauhoittuvat hetkeksi television ääreen.

Viime kesänä perheen tyttötrio sain leikkimökin.

Ruusujen kukkiessa grillataan marinoituja persikoita ja istutaan ulkona lämpimässä kesäyössä.

        

Aika kultaa muistoja. Tarkemmin muistellen, huolehdin koko ajan, ettei pienempi lumpsahda uima-altaaseen. Isompi taas katosi yllätten pihasta. Oli raukka niin stressaantunut kodittomuudesta, että oli yrittänyt lähteä kotiin. Selitä siinä sitten, ettei kotia vielä ole.

Muistatteko kuinka kuuma kesä oli? Tule jo kesä, emme enää jaksa odottaa. Tule edes yksi kärpänen tai yksi leskenlehti. 

Me olemme päässeet kotiin.

Me haluamme viettää uuden kodin ensimmäisen kesän lämpiä päiviä!