Maalaamassa



Nuuh! Pellavaöljymaali tuoksuu ihanalta!

Nyt vihdoin piti saada toimeksi. Vanha pesukommuutti oli odottanut maalia vuosikaudet. Siitä oli jo muodostunut saamattomuuteni symboli. 

Ostin Uulan valkoisen pellavaöljymaalin. Se on keitetty perinteiseen tapaan vernissasta ja valmistettu väripigmenteistä. Siihen jää kivasti siveltimen jäljet. Kuivuminen on suorastaan tuskallisen hidasta, koska maalissa ei ole liuttomia. On siis runsaasti aikaa sivellä kauniisti ja korjata jälkeä. 
Toisaalta pienten lasten kanssa olisi ehkä kannattunut ostaa tavallinen maali, joka kuivuu nopeasti. Mutta sitten olisin voinut harmitella jälkeenpäin. Tämän maalin pinta on kaunis, puolikiiltävä ja siveltimen jäljet näkyvät. Joskus kauan sitten tein itse munatemperamaalin. Siitä tuli kaunis pinta.

 Yksi syy miksi en ole saanut kommuuttia maalattua, on se etten ole osannut päättää maalatako vaiko vahata? Toinen on se, että en muistanut olinko joskus vahannut pintaa. 

Viikko sitten hioin kommuutin 150:llä hiekkapaperilla. Heti työn aloitettuani huomasin, että pinnassa oli vahaa. Ou nou! Muistin sitten ostaaneni erään entisöijän omaa vahaa. Sanovat aina, että vahattua pintaa ei voi maalata. Hiottuani koemaalasin alemman tason ja hyvin tarttui. Jipii! Eilen hioin koko kommuutin ja maalasin. 
Nyt täytyy vain työntää kommuutti saunaan kuivumaan ja rakentaa oven eteen barrikaadi, koska maaliin jää pieniä sormenjälkiä vielä monta päivää. Uuden maalikerroksen saa sivellä vasta 4 vuorokauden kuluttua. Maalipintoja tarvitaan kaksi.

Kommuutti on isäni lapsuuden kodista. Tällä hetkellä se palvelee yöpöytänä. Minun lapsuudessani se oli meidän keittiössä kirkkaan keltaiseksi maalattuna. Jätin sisuksen iloisen keltaiseksi tuomaan muistoja.
Ikean lokerikko valkaistui jo uutta keittiötä varten.

Pikkupojat tulivat illalla isoäidin luota kädet suklaalta tuoksuen. Mukanaan heillä oli suurin näkemäni suklaamuna. Sieltä löytyi autoyllätys.



Joku yö tällä viikolla täällä taas maalataan pikku pilttien nukkuessa.

Kommentit

Hanni sanoi…
Hurmaava maalausprojekti. En malta odottaa lumien sulamista, että pääsen omien keskeneräisten projektien kimppuun =D
Ulla-Kristiina sanoi…
Kaunis pesukomuutti. Hiljaa hyvää tulee...
Tuire sanoi…
Kuulostaa mielenkiintoiselta Hanni. Mitähän projekteja sinulla odottaa?

Niin hiljaa hyvinkin, mutta selätinpäs sen vihdoin.
Saila sanoi…
Hieno huonekalu, ja vielä hienompi, kun on sukukalleus!
Hieno kommuutti! Saat kyllä olla kärsivällinen kuivumisen kanssa, mutta kyllähän se kannattaa! Minusta on kiva, kun jätit sen sisuksen keltaiseksi tuomaan muistoja. Itselläni oli samanlainen idea kun maalasin yhden mummon vanhan jakkaran. Isäni ja hänen veljensä olivat pienenä kirjoittaneet jotain istuimen alapuolelle (ei saa selvää mitä)ja enhän minä sen päältä hennonnut maalata. Laitan siitä pian kuvia blogiini.
Anu sanoi…
Täällä ihmetellään että mistä kummasta ammennat tämän kaiken energian. Mun pitäis ehdottomasti nyt löytää joku lisäenergialähde, kun kevät ei tunnu toimivan. Mä en ole tainnut koskaan maalata mitään, vaikka käsillä muuten paljon olenkin tehnyt. Mulla on kyllä yks maalausprojekti odottanut kohta 3 vuotta, vessankatto. Ehkä tänä kesänä...
Tuire sanoi…
Olen samaa mieltä Saila. Perityssä on eri fiilis kuin ostetussa, vaikka ei olisikaan yhtä hieno.

En minäkään vanhojen piirrustusten päälle tohtisi maalata. Muistan käyneeni Hiiunmaalla kartanossa, jossa opas ylpeänä esitteli lastenhuoneen ikkunaan raaputettuja töherryksiä. Minustakin se oli söpöä.

Anu- Tää blogi antaa mulle energiaa. Itse ihastelen sun energioita! Joko olet valinnut aineen vessankattoon? Mä ihastuin bloom-vahaan, jota näin telkkarissa.
Anonyymi sanoi…
Hei!

Ensimmäistä kertaa innostun kommentoimaan, seuraillut olen blogiasi alusta asti. Komuutti näyttää hienolta. Meillä on maalattu Uulan maaleilla mm. tuvan seinät, joista tuli todella hyvät, kaksi kerrosta riitti peittämään täydellisesti, sekä keltatiilestä muurattu takka(ja ruskeat saumat, ah mikä väriyhdistelmä...) sai uuden kuosin Helmi-sävystä. Takka kyllä imaisi maalia paljon, mutta hyvä tuli. Ikkunanpokia varten ostin myös Uulan niille tarkoitettua maalia ja hyvät tuli niistäkin, mutta se oli kyllä tolkuttoman hidasta kuivumaan, kärsivällisyys ei ole hyveitäni... Mutta todella hyviä tuotteita siis, ja omissa silmissäni plussaa tulee paljon siitä, että ovat ympäristöystävällisiä ja suomalaisia.

Satu
Tuire sanoi…
Kiva kuulla Satu, maaleista ja blogista!
Minäkin olen Uulaan oikein tyytyväinen.
Laura sanoi…
hei! ihana blogi sinulla!:) ja mikä ihana komuutti.. oooh, mäkin haaveilen niin tuollaisesta. ja kuinka ihanaa että se on ollut jo sun lapsuuden kodissa. :) ja vautsit mikä puutarha sulla, oih että...
mä en voi kun haaveilla tuollaisesta.oon ihan toivoton puutarhan hoitaja. täälläkin alkaa muuten kohta pensseli heilua...kunhan vielä viimeinen napero nukahtais... kivoja kevät päiviä teille! :)
Tuire sanoi…
Ehkä se periytyy. Meillä ei ole ollut paljoa vanhaa, mutta sitä on aina arvostettu.

Laura-Sulla on niin ihana blogi! Liityin lukijaksi. :)