Ei riitä, että elää!
Auringon paistetta, vapautta ja pieni kukkanen tarvitaan myös!
H.C.Andersen

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Työnmakua



Uutta taloa on käyty ihailemassa joka päivä. Se on vaan niin ihana, unelmien täyttymys!
Kiitos kaikille onnittelijoille!

Juhannuksena asensimme lattialämmitystä kellariin. Pääsimme siis vähän työnmakuun itsekin. :) Nippusiteitä kului yli 1100 kappaletta ja hanskat hajosivat etusormen kohdalta. Selkä oli vähän rasittunut. Mutta mieli lepäsi. Hoitelen poikiani niin tiiviisti, että olin lomafiiliksissä kun korviin ei kantautunut, Äiti, kato! Kato, Äiti!

Laatikoita on pakattu myös kovasti, eikä loppua näy. Nelivuotias on innokas tässäkin lajissa. Etsin pitkään puhelintani, jonka löysin kun se pirisi muuttolaatikossa, joka oli teipattu huolellisesti kiinni. Poikani on ottanut jopa kynän käteensä merkitäkseen muuttolaatikot asiaan kuuluvasti.

On ihmeellistä mitä ihminen kaappeihinsa kerää. Minä olen yllätyksekseni hamstrannut tähtisädetikkuja, ruokaservettejä ja ilmapalloja. :)

Tämä on viimeinen ilta tässä kodissa. Viisi ja puolivuotta tässä vierähti. Tämä koti palveli meitä hyvin. Olemme viihtyneet tällä kylällä ja tutustuneet ihaniin ystäviin. Onneksi muutamme ihan lähelle ja elinpiiri pysyy samana.

Huomenna on raskas muutto- ja siivouspäivä, toivottavasti saamme paljon ystäviä avuksi. Irrotan tietokoneen piuhat ja luultavasti pistän koneen töpseliin joskus kuukauden päästä, kun olemme asettuneet uuteen kotiin. Kuullaan silloin! Tästä alkaa evakkoaikamme, kodittomuutemme ja lomamme.

Kepeitä kesäpäiviä ja kuulaita iltahetkiä kaikille!

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Talo tuli eilen!!!


Saavuimme tontille kahdeksalta. Yksi lohko oli jo paikoillaan, mutta keittiötäni sain ihailla vielä rekasta.
Nosturi nostaa ja miehet sovittelee 11 tonnin painoisia talon paloja.
Pojat ovat yllättävän helposti hallittavia, pienempi on vöissä vaunuissa.
Pitääkin sataa ripsahtaa juuri asennuksen aikana, mutta miehet sanovat, ettei niin pieni sade haittaa lainkaan.
Talo alkaa paljastua!
Yhdentoista aikaan talo on pystyssä ja kaikki lähtevät lounaalle.
Sisällä on ihanan valoisaa.
Jouduin lähtemään kaupunkiin asioille ja pikapyrähdin Noa Noan alessa. Äitini osti minulle pitkään ihailemani mekon. Kutsun sitä nyt talomekokseni.  :)
Saamme kuulla, että talotehtaalla on kiire ja meidän talo on lähtenyt keskeneräisenpänä kuin tavallisesti. Tehtaan miehet viimeistelevät talon ja pääsemme muuttamaan heinäkuussa.

Illalla aurinko paistaa.
Huippu fiilikset!

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Victoria & Daniel, hääkatsomo

Meillä oli eilen hääkatsomo. 


Meillä oli asiaan kuuluvia konvehteja ja leivoksia, jotka muuten maistuivat taivaallisilta! Konvehdit löysin laivalta ja ystäväni saivat leivokset Ikeasta. Idänunikot nappasin omalta pihalta.


Nanna kirjoitti kihlauksen aikoihin Ruusutapettia-blogissaan niin hauskasti ideasta, että minäkin päätin koota ystävät koolle häitä seuraamaan. Kutsuin ystäviä nyyttäriperiaatteella kylään.


Daniel piti hienon puheen ruotsiksi ja englanniksi. Hänellä ei ollut paperia muistin tukena. Hän puhui mm suunnilleen näin:

Olipa kerran nuori mies, joka ei ollut ihan sammakko, mutta ei prinssikään.

Suudelma ei muuttanut häntä hetkessä prinssiksi

Ja sitten hän kiitti Silviaa tuesta ja neuvoista.

Kun Daniel lopetti puheensa, ei aploodeista tullut loppua ollenkaan, lopulta hän keskeytti suosionosoitukset maljan nostoon. Ruotsi ei olisi voinut saada parempaa prinssiä!

Laura Kolbe sanoi, että kuninkaallinen rakkaus on uustuotantoa. :)


Tykkäsin kaikesta, kameediadeemista, hunnusta, puvusta, kukista, purresta, morsiuslasten asuista ja timanttien säihkeestä.


Morsiuslapsina on Victorian kummilapsia, Hollanin prinsessa Amalia ja Tanskan Prinssi Christan on oikealla. Haluan nähdä lisää kuvia morsiuslapsista.


Onneksi kuningas ja kuningatar näyttivät myös onnellisilta. Meidän Tarja Halonenkin hymyilli leveimmin kuin koskaan olen nähnyt. 

Hääpari oli niin kuninkaallinen, niin kaunis, niin rakastunut!
Eikä Ruotsi olisi voinut saada upeampaa hallitsijaparia. 

Olisipa meilläkin omat kruunupäät!

P.S. Poikani katseli eräänä päivänä Babaria ja kysyi: Koska me muutetaan palatsiin? Tyly äiti sanoi, ettei koskaan, koska me ei olla kuninkaallisia. Mutta meidän talo tulee ihan pian.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Iloiset ritarisynttärit!



Ritarisynttärit on nyt juhlittu.


Iloisia lapsia ritareina ja linnanneitoina. Ihana ilta-aurinko. Jännittäviä leikkejä. Kaunis puisto viireineen. Herkullinen tarjoilu.


Lahjoja avattiin sitä mukaa kun vieraita saapui.
Pojat saivat aivan ihania lahjoja, kiitos!


Molemmille laulettiin onnittelulaulut erikseen. Tuuli sen verran, että kynttilöiden puhallus muuttui kakkukynttilöiden keräämiseksi. :)


Sain kuin sainkin vaakunaviirit valmiiksi. Ihana ystäväni tuli avuksi ennen juhlia ja kursi ne kokoon kaiken kiireen keskellä, suurkiitos hänelle ja kaikille apuna olleille!


Vieraat toivat omat vilttinsä, joiden päällä herkuteltiin.




Sitten alkoi iloinen tuoksina. Lapset juoksivat varusteineen pitkin puiston nurmea. Välillä kalisuteltiin vähän miekkoja kilpiin hyvässä hengessä.


Illan kohokohtana oli jännittävä leikki. Uljaiden ritarien ja rohkeiden linnanneitojen oli päästävä lohikäärmelaakson läpi aarteen luo.


Lohikäärme laaksossa seisoi 8 aikuista silmät sidottuina ja jalat paikoillaan. Heidän hurjat kädet haparoivat seikkailijoita, jotka yrittivät aarteen luo. Kiikkiin jääneet palautettiin alkuun ja he saivat uuden yrityksen.


Aarrearkku pinjataa pääsi huitomaan saapumisjärjestyksessä. Ajattelin ostaa pinjatan, jotta se kestäisi juhlan ja rikkoutuisi ajallaan, mutta ei se silti meinannut hajota. Viimeinen ritari sai pinjataan pienen reiän, jolloin nappasin sen ja ravistin ulos lohikäärmekarkit, kultarahasuklaat ja pienet lelut.


Aarretta korjattiin vikkelästi talteen, kuka kilpeensä, kuka takin tai hameenhelmaan ja kuka kypäräänsä.




Lopuksi vielä harjoiteltiin ritarintaitoja ja voimailtiin köydenvedossa ja kiivettiin vähän puuhun.


tiistai 15. kesäkuuta 2010

Synttärivalmisteluja

Isompi halusi täyttää pinjatan hyvissä ajoin. Sinne laitettiin lohikäärme karkkeja (Tallinnasta, söpöjä ja hyviä hedelmätoffeita) kultarahasuklaita ja pieniä leluja. Pienempi heräsi päiväunilta ja meinasi laittaa tuttinsa sinne.


Ostin ritarilinna tarrakirjan 4-vuotiaalle. Hän ilmoitti heti, että minä en väritä! Huomattuaan, kuinka kiva tarrakirja on, hän laittoi tarroja keskittyneesti ja innoissaan. Ritarit saivat varusteensa. Ihanaa, että pojille oli kaunista näperrettävää!
Puisto kuin odottaa meitä juhlimaan, toivotaan hyvää säätä.
Vaakunoiden ompelu on pahasti jäljessä, mahdanko ehtiä?
4-vuotias iloitsi löytämästään kepistä ja asensi sen pakastimen oveen.

Raksalle on muurattu 16 pilaria ja maantäytöt tehty. 
Sain ihanan tunnustuksen allidaalialta ja Sanna-Pauliinalta Nostalgiaa ja patinaa-blogista. Suurkiitokset, olen tuplailoinen!

Toivotaan aurinkoista ja lämmintä loppuviikkoa!

lauantai 12. kesäkuuta 2010

sääntojä


Nyt kun muutamme ja rutiinit rikkoutuvat, voisi olla hyvä hetki vaihtaa sääntöjä.

Koti ennen lapsia. 

Meidän sohvilla saa hyppiä. Jumpparatoja ja majoja saa rakennella. Joskus harmittaa kun sohvalla ei pääse istumaan, mutta lapset tarvitsevat liikuntaa kaksi tuntia päivässä. :)Kyllä me ulkoillaankin paljon, paitsi viime talvena vähän vähemmän sattuneesta syystä.

Haluaisin, että isompi jäisi yksin sänkyynsä nukahtamaan, mutta se taitaa jäädä vielä haaveeksi. Pienemmälle se ei ole koskaan ollut ongelma.

En ole varma haluanko vaihtaa sääntöjä. Joskus pojat syövät aamu- tai iltapalan sohvalla. Se on niin helppoa, mutta sotkuista. Haluasinkohan pitää uuden koden siistinä vai elää rennosti? Hmm?

Lepohetki telkkarin ääressä.

Tämä on uusi kurinpito välineemme, munakello. Siitä väännetään jäähyaika isommalle. Jos jäähyltä lähtee ennen pirinää, väännetään uusi aika. Toimii meillä, näin lapsi hahmottaa asian helpommin kuin pelkän sanan. Pirinän jälkeen selvitetään asia ja pyydetään anteeksi.

Mikä lopulta voisi olla tärkeämpää kuin ilo?