sääntojä


Nyt kun muutamme ja rutiinit rikkoutuvat, voisi olla hyvä hetki vaihtaa sääntöjä.

Koti ennen lapsia. 

Meidän sohvilla saa hyppiä. Jumpparatoja ja majoja saa rakennella. Joskus harmittaa kun sohvalla ei pääse istumaan, mutta lapset tarvitsevat liikuntaa kaksi tuntia päivässä. :)Kyllä me ulkoillaankin paljon, paitsi viime talvena vähän vähemmän sattuneesta syystä.

Haluaisin, että isompi jäisi yksin sänkyynsä nukahtamaan, mutta se taitaa jäädä vielä haaveeksi. Pienemmälle se ei ole koskaan ollut ongelma.

En ole varma haluanko vaihtaa sääntöjä. Joskus pojat syövät aamu- tai iltapalan sohvalla. Se on niin helppoa, mutta sotkuista. Haluasinkohan pitää uuden koden siistinä vai elää rennosti? Hmm?

Lepohetki telkkarin ääressä.

Tämä on uusi kurinpito välineemme, munakello. Siitä väännetään jäähyaika isommalle. Jos jäähyltä lähtee ennen pirinää, väännetään uusi aika. Toimii meillä, näin lapsi hahmottaa asian helpommin kuin pelkän sanan. Pirinän jälkeen selvitetään asia ja pyydetään anteeksi.

Mikä lopulta voisi olla tärkeämpää kuin ilo?

Kommentit

allidaalia sanoi…
Ihania pojan viikareita :D
Hauskoja kuvia olet pojista napsinut. Pitäähän elämästä ottaa välillä vähän rennonpikin ote.
Iloista Viikonloppua koko perheelle! :)
naana sanoi…
Hih, tutun kuuloista. Vanhassa kodissa sai syödä olkkarissa jne. Ja ajattelin että uudessa kodissa kaikki muuttuu. Mutta kappas vaan... ;)

Kaunista teillä! Mä täälä edelleen koitan saada kaikki tavarat paikoilleen. Hih.
Terhi sanoi…
Onpa kaunista teillä nykyisessäkin kodissa! Ja ihania pirpanoita siellä elämöimässä :) Minä en tylsänä äitinä anna lasten pomppia sohvalla enkä sängyssä. Enkä tykkää yhtään, kun jotkut ystävieni lapset tulevat pomppimaan meidän sohvalle. Meillä lapsilla on omassa huoneessa mm. renkaat, joissa roikkuvat ja hyppivät siellä patjoille yms. Monen mielestä oon varmaan tosi kurja..
Tuire sanoi…
allidaalia-Kiitos! Minusta on ihana kuvat vauhtiveikkojen puuhia.

naana-Aivan. :) Onnea teidän uuteen kotiin!

Terhi- Kiitos! Meidän pojat eivät hypi toisten sohvilla, minä huolehdin siitä itse. :) Eivätkä yritäkään, koska toisten lelut ovat heille uusia ja kiinnostavia. Harvalla on tilaa renkaille ja patjoille, sehän on varmasti ihan parasta.
nanna sanoi…
Meillä on myös koti elämistä varten - myös lasten. Sohvilla syödään ja pompitaan. Nyt ajattelin kyllä, että sohvasyöminen saa vähentyä, kun saadaan pöytä taas kohta pystyyn. Mutta katsotaan miten käy.
Terhi sanoi…
Tuire - meidän poikien huone on vinokattoinen, keskeltä tosi korkea, mikä mahdollistaa nuo renkaat, jotka ovat muuten mun lapsuudesta :) Patjat haetaan vaatehuoneesta tarvittaessa.

Ja juurikin tuota mä tarkoitin sillä, että olen varmaan monen mielestä kurja - meillä ei sitten kaikesta päätellen ole koti elämistä varten, kun ei saa pomppia ja syödä sohvalla...
Nanna sanoi…
meilläkin on sohvat sen näköiset että niissä on syöty kerran jos toinenkin, samoin hypitty ;) vaikka se välillä tympiikin...
tuo munakello onkin hyvä, meillä on kans jäähy käytössä mutta se ajan ottaminen on ollut vähän hankalaa...
Anonyymi sanoi…
Hei! Olen ahkerasti lukenut ihanaa, elämäniloista blogiasi mutta vasta nyt taidan kommentoida ensimmäistä kertaa. Olen viiden lapsen (tytöt 2v, 8v ja 10v, pojat 9kk ja 6v) sisustusalaa opiskeleva kotiäiti. Rakennamme parasta aikaa unelmiemme Kannustaloa hartiapankilla.
Ja niistä säännöistä: Meillä ei saa hyppiä eikä syödä sängyllä eikä sohvalla. Ja silti myös tuleva kotimme on elämistä varten;) Majoja saa rakentaa luvan kanssa ympäri kotia, niitä rakennellaan myös yhdessä. Ja välillä siirretään huonekkaluja painiottelua tms. varten. Liikkuminen tapahtuu pääasiassa ulkona ja isommilla myös harrastuksissa. Tulevassa kodissamme myös olosuhteet ulkona liikkumiseen ovat tosi hyvät.
Kiitos blogistasi, joka piristää arkeani! MK
Tuire sanoi…
nanna- Eloa ja iloa varten! :)

Terhi- Poikienne huone kuullostaa ihanalta! Onneksi jokainen perhe saa itse määritellä säännöt. Ja vieraisilla niitä pitää kunnioittaa. Voiko sanoa kurjaksi äitiä, joka asentaa renkaat poikien huoneen kattoon roikuttavaksi?

Nanna-Munakello ryhdistää jäähyn ja tuntuu lapsesta oikeudenmukaisemmalta. Odotan niin helposti pestäviä Ektorp-sohvia Ikeasta, jotka aion ostaa.

MK-Kiitos kauniista sanoistasi! Kannustalot ovat minusta kauneimpia. Meilläkään ei saa siirtää huonekaluja ilman lupaa ja siitä on joskus jouduttu jäähylle. Sohvatyynyt saa ottaa oman mielen mukaan.
Nora sanoi…
Meillä ei saa hyppiä sohvilla eikä sängyillä. Sohvatyynyjä ei myöskään saa levitellä ympäriinsä, kuten ei petivaatteitakaan.
Majoja saa rakentaa torkkupeitoista, tuoleista ja mistä milloinkin.
Telkkarihuoneen sohvalla saa uudessakin kodissa syödä (napostella), kun pidetään perheen leffailtaa. Olohuoneessa vain poikkeustilanteissa.
Ehkä niuhoa, mutta koti on myös mun koti, plus siivousvastuu on minulla.
Mukavaa lauantai-iltaa. :)
Toukokuun Hanna sanoi…
Hip hei!

Meillä ei makkarissa (aikuisten) saa riehua, koska eivät siivoa jälkiään. Sohvilla saa riehua, koska osaavat siivota jälkensä. Eli summa summarum: meillä menee säännöt vähän näin, että siivotaan jo sotketaan ja jos ei pysty siivoomaan, sellaista ei sit tehdä :-)

Heh, meillä ollut Kanadan ajoista lähtien "jäähykello", joka on itseasiassa sellainen jouluinen lumisadepallo, missä on sisällä soittorasia. Sitä sitten väännettiin aikoinaan aina loppuun saakka ja sen aikaa kun soittorasia soi Jingle Bellsiä, piti istua jäähyllä hiljaa rappusella. Ja jos rupesi rähisemään lisää, soittorasia väännettiin takas pohjaan = alkuun. Toimi loistavasti! Näillä 5 ja 7v pojilla ei ole enää aikoihin tarvittu, mutta kun olivat 3-4v se oli käytössä päivittäin :-) Ja TOIMI!

Ihanaa viikonloppua täältä lähikylältä!

P.S: Meinaan testata sun perunasoselaatikkoreseptiä, näytti tosi hyvältä.
Sanna-Pauliina sanoi…
Ihanan iloisia lapsia :) Eikös se koti ole elämää varten eikä elämä kotia? Eli mulla ainakin menee rennomman elämän puolelle ;D
Blogissani on muuten sinulle tunnustus, toivottavasti et ole sitä vielä saanut aiemmin, vaikka eihän tuo kaksikaan kertaa haittaa :)
Anu sanoi…
Nämä on niitä juttuja jotka kaikki vanhemmat saa päättää itse, eli ne säännöt siis. Lapset rakastaa pomppimista, se on fakta.

Mutta tuosta yksin nukahtamisesta piti sanoa, ettei meilläkään onnistu, ellei ole joku aivan pakottava syy. Olishan se mukavaa jos nukataisi yksinään, mutta kyllä se aika tulee ettei tarvii siinä vieressä olla. Olen yrittänyt ajatella, ihanaa niin kauan kun saa, sillä sekin aika saattaa tulla että lapsi kieltää.
Tuire sanoi…
Nora-Majojen rakentaminen on lasten mieleen. Siivoaminen voisi olla meillä uusi tiukempi sääntö uudessa talossa. Nelivuotias voisi osallistua lelujen keräämiseen enemmän kuin nyt.

Toukokuun Hanna-Kuullostaa lupaavalta, ettet enää juurikaan tarvitse jäähykelloa. Kiva idea tuo soittorasia jäähykello. Meillä on tänään jäähyilty nimittelystä. Terkut naapurikylään ja herkullisia ruokahetkiä!

Sanna-Pauliina-Koti on iloista elämää varten.
Kiitos hurjasti tunnustuksesta! Sain sen juuri pari päivää sitten allidaalialta, mutta en ehtinyt vielä postailla siitä. Iloani tunnustuksesta se ei himmennä, olen nyt tuplasti iloinen! Kiitos!

Anu-Niinhän se on. Pitää nauttia pienokaisista, jotka vielä nauttivat äidin seurasta. Pianhan heistä kait kuoriutuu kyläluutia. :)
Onnenkyynel sanoi…
Suloisen innokkaan näköisiä poikia=)

Totta, talossa talon säännöillä!
Ei meidänkään lapset mene oman talon säännöillä kylässä.

Meillä syödään yllärileffan kanssa koko poppoo joka sunnuntai annosjätskiä olohuoneessa.
Normisti arjessa lapset syö pöydässä.
Banskut ym. voi syödä rennommin missä vaan, kunhan vie kuoret roskiin.

Kaiken muun melkein saa viedä, mutta sängyistä en anna peittoja/tyynyjä ottaa.
Meillä repsahtaisi siihen, että viedään lopulta lakanatkin;)
Testattu.

Samasta syystä meidän sängyssä ei saa pomppia, koska lakanat ja petarit on sitten lattialla.
Onneksi on tuo tramppa kesän=)


Majoja rakentelevat hurjana tyynyistä, tuoleista ja vilteistä.
Se onkin yksi lempparipuuhista näillä 3 pienimmällä.

Meillä vierashuoneen hemnes sohvan, josta tulee iso parisänky levitän välillä lapsille.
Siinä ei oikein pysty pomppimaan, mutta kuperkeikkoja heittämään yms..
Mutta ovatkin sitten yllättäin rauhoittuneet lukemaan kirjoja vilttejen alle useaankin otteeseen;)

Hienoa on minusta se, että lasten antaa toteuttaa itseään.
Toisilla se tapahtuu noin, niinkuin teillä.
Ja toisilla toisella tavalla=)
Eli eikai kenenkään tarvitse potea huonoja fiiliksiä siitä, että muilla saa pomppia sohvilla..
Ei kukaan ole kurja äiti varmastikaan tästä syystä!
Lapset on lapsia ja lasten täytyy saada purkaa energiaansa.
Keinot, jolla se tapahtuu, on jokaisen perheen oma valinta.

Itse henk. koht. kyllä ihailen sinua, kun jaksat siivota kaiken sotkun perästä!
Meillä monet säännöt tulee yksinkertaisesti siitä syystä, etten jaksa tehdä samaa "turhalta" tuntuvaa siivousta jatkuvasti.

Pitäkää jokainen oma valittu linja, omassa kodissa oman kodin tavoilla.
Sekin tekee kodista kodin=)
Anis sanoi…
Meillä on tällä hetkellä onneksi vain yksi sotkija, toinen on vielä sen verran pieni. Sohvalla ei meillä saa hyppiä mutta tyynyistä saa rakentaa majoja. äidin ja isän sängyssä "höpötellään" ja "möyritään". Sohvalla syödään aika harvoin mutta joskus esim. kun paistetaan makkaraa takassa. Sisällä saa juosta. Ostin ikeasta pikkuisen teltan sisälle majaksi ja sinne laitoin täkin ja tyynyjä. Siellä neiti viihtyy ja kaverit myös.

Kaikki tavallaan kotonansa ja toisten tavalla kylässä:)
Melike sanoi…
Tästä tuli kyllä niin hyvälle tuulelle!! :)

Meillä kanssa majoja rakennetaan sohvatyynyistä ja sohva toimii trampoliinina... Välillä se harmittaa ja välillä taas naurattaa tuo lapsen kekseliäisyys!! Onhan se koti lapsenkin koti ja lapsi elää omalla tavallaan...

Tietysti sääntöjäkin pitää olla (meillä kanssa munakello toimii hyvin tässä jäähyasiassa), mutta kaikkea ei voi kieltää...

Tuire, meiliosoitteeni on: unelmiajapilvenhattaroita@gmail.com

Mukavaa sunnuntaita!
Anu sanoi…
Nämä on niitä juttuja jotka kaikki vanhemmat saa päättää itse, eli ne säännöt siis. Lapset rakastaa pomppimista, se on fakta.

Mutta tuosta yksin nukahtamisesta piti sanoa, ettei meilläkään onnistu, ellei ole joku aivan pakottava syy. Olishan se mukavaa jos nukataisi yksinään, mutta kyllä se aika tulee ettei tarvii siinä vieressä olla. Olen yrittänyt ajatella, ihanaa niin kauan kun saa, sillä sekin aika saattaa tulla että lapsi kieltää.
Anonyymi sanoi…
Pitkään olen lukenut blogiasi, mutta ensimmäistä kertaa kommentoin.

Säännöt pitää olla, mutta onneksi jokaisella saa olla omat ja tilanteen mukaan säännöissäkin voi joustaa.

Meillä ei hypitä sohvilla eikä sängyillä, syystä että kolme lasta yhtäaikaa tietää katastrofia ;) eikä yleensä syödäkään sohvalla. Toki poikkeus vahvistaa säännön ja sohvan suojaksi voi aina levittää jonkun vanhan peiton...

Muuten koti on lasten vapaassa käytössä ja olohuoneessa on yleensä aina lasten leikkejä tai majaviritelmiä levällään. Aika korjannee tilanteen, kun lapset vääjäämättä kasvavat leikki-iän ohi. Siihen asti patistan lapset raivaamaan jälkensä tasaisin väliajoin.

Edellisen postauksen ruokaohjeen nappaan käyttöön, saadaan laatikkoa muulloinkin kuin silloin kun on muussin jämät.

Tiina
Tuire sanoi…
Onnenkyynel-Laffasunnuntait, kuperkeikkapaikat ja tramboliini kuullostavat tosi hauskoilta!

En minä jaksa aina siivota perässä, eikä meillä aina ole niin siistiä. :) Petivaatteita ei meilläkään saa heitellä lattialle. Nyt olen päättänyt, että lapset saavat opetella seuraavaksi siivoamista.

Hyvin sanottu, että jokaisen kannattaa pitää oma itselle sopivin linjansa.

Anis- Kivoja puuhia teillä ja pikkuisen kasvaessa yhä enemmän! Majat ovat kivoja, meillä on Lidlin kaunis tiipii.

Melike-Ihanaa kun ilahduit. Totta, kotona pitää olla kaikilla hyvä olo. Kiitos meiliosoitteesta, laitan raksajuttuja tulemaan. :)

Tiina-Kahdessakin riittää vauhtia, joten voin kuvitella kolmen pompun talon. :) Pienet lapset haluavat olla aina siellä missä aikuisetkin eli kaikki lelut ovat olohuoneessa ainakin meillä.
Herkullisia ruokailuhetkiä!

Milloin se kesä oikein tulee?
Mukavaa viikkoa kaikille viileästä säästä huolimatta!
Niin ihania ne ovat. Vaikka sotkevat ja sekoittavat, mutta silti niin tärkeitä.

Kyllä se koti vielä ehtii siistikin olemaan. Lapsi on lapsi vain kerran!


Ihanaa alkanutta viikkoa!
Tuire sanoi…
Ihanasti sanottu Emilia.
Lapsuus on ainutlaatuista ja arvokasta!

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Satu sanoi…
Meillä esikoisen "majailuinto" on jo hieman laantunut, mutta vimman ollessa hurjimmillaan löytyi meiltäkin majoja sieltä sun täältä. Mutta varsin hyvin poika oppi korjaamaan jälkensä. Kunhan juniori kasvaa, niin samoilla säännöillä varmaan mennään: rakentaa saa kunhan oppii siivoamaan.
Puuhakasta viikkoa!
Helena sanoi…
Voi kuinka helpottavaa kuulla, että muillakin syödään olkkarissa!!! En aina kehtaa edes myöntää, että meillä syödään, kun joillakin on niin tiukat säännöt joista pystytään pitämään kiinni. Kadehdin heitä! Sillä tottahan se on, että teetän tällä vapaalla tavalla vain itselleni ylimääräistä hommaa, kun siivoan lasten jälkiä. Olen jo monta kertaa päättänyt, ettei enää syödä kuin keittiössä, mutta aina se vain menee mönkään :)

Ihania pojanviikareita teillä, näyttävät niin onnellisilta, kun saavat pomppia sohvilla! Ja sehän palkitsee äidin!
tiina sanoi…
Olikoss se niin että ne tietyt rajat on tehty rikottaviksi??? ;)
Ihanaa kesää.
<3 tiina.
Tuire sanoi…
Satu-Majoja ja pesiä. Hauska kuulla, että into voi laantuakin. :)

Helena-Näin on, lapsen hymy palkitsee äidin. :)

tiina-Monipuolista liikuntaa voi harrastaa kotona. :)

Puuhakasta viikkoa kaikille!
Mannukka sanoi…
Ihania kuvia ja suloisia poikia! Mikään ei ole tärkeämpää kuin ilo! Ihanaa, että lapset saavat käyttää mielikuvitustaan vapaasti. Sohvat sun muut on vaan materiaa, niitä saa aina uusia, lapsuus on kerran vaan! Meillä on onneksi Ektorpeissa monet vaihtopäälliset..
ANNAO sanoi…
Oli pakko kommentoida tuota tapettia, se on upea! :)
Ihania kuvia lapsista, ilon tuntee tänne asti.
Tuire sanoi…
Mannukka-Lapsuus on arvokasta! Ja Ektorpit ostoslistalla. :)

ANNAO-Ihanaa, että ilo välittyy kuvista! Tykkään tapetista ja se tosiaan tulee uuteenkin kotiin.